Raudanpuute kehittyy huomaamatta – taustalla voi olla eri syitä

Väsymystä, kalpeutta, päänsärkyä? Kun soittaja kysyy puhelimessa näistä oireista, neuvon keskustelemaan lääkärin kanssa ja selvittämään, onko tarvetta mitata tietyt veriarvot anemian eli verenpunan epänormaalin vähyyden toteamiseksi. Yleisesti tunnetun hemoglobiinin lisäksi saatetaan tarvita muitakin kokeita.

Raudanpuute on noussut viime aikoina terveysaiheisiin keskusteluihin, joten Terveyden sään oma sairaanhoitaja Annika katsoo aiheeseen tässä hieman tarkemmin.

Mihin rautaa tarvitaan?

Ihmisen elimistö tarvitsee rautaa veren punasoluissa olevan hemoglobiinin valmistamiseen. Hemoglobiiniarvo kertoo hemoglobiinin määrän litrassa kokoverta. Raudan puute on yleisin anemian aiheuttaja. 

Jos henkilöllä on väsymystä, on syytä selvittää, onko hänellä anemia vai löytyykö väsymykselle muu syy. Jos kyse on anemiasta, tulee vielä selvittää, onko kyseessä raudanpuuteanemia vai muu anemia. 

Lääkäri arvioi aina kunkin potilaan kohdalla sen, onko tarvetta ja perusteita laboratoriotutkimuksille, kuten paljon puhutun ferritiiniarvon mittaukselle, tai muille mahdollisille lisätutkimuksille.

Elimistö sopeutuu alkavaan anemiaan

Anemia voi tosiaan aiheuttaa väsymystä, kalpeutta, päänsärkyä, korvien huminaa, sydämen sykkeen nousua sekä aiempaa herkempää hengästymistä. Lisäksi saattaa esiintyä erikoisempia oireita, kuten kielikipua, kipua nieltäessä tai kynsien haurastumista. 

Lievä anemia ei aina aiheuta oireita, sillä se kehittyy hitaasti ja elimistö pystyy sopeutumaan tilaan. Tällöin anemia voidaan todeta sattumalta verikokeissa.  Syy anemialle täytyy joka tapauksessa aina selvittää. 

Raudanpuutteen aiheuttaman anemian syinä ovat useimmiten krooninen vuoto tai imeytymishäiriö, esimerkiksi keliakia, sekä harvemmin puutteellinen ravinto. Myös runsaat kuukautiset tai mahalaukun, suoliston ja peräpukamien verenvuoto voi olla anemian taustalla. 

Tutkimuksilla selvitetään väsymyksen taustaa

Tärkein laboratoriotutkimus on perusverenkuva (PVKT), jossa nähdään tyypillisesti mikrosyyttinen anemia (MCV < 80fl), joka tarkoittaa, että punasolut ovat pieniä. Raudanpuute voidaan todeta myös tutkimalla veriplasmasta ferritiiniarvo, eli niin sanottu raudan varastoproteiini. 

Lisäksi tarvittaessa tutkitaan transferriini-reseptorin pitoisuus. Sillä mitataan raudan kuljetusvalkuaisen vastaanottajamolekyylin pitoisuutta veressä. Ferritiini on hyvä elimistön rautavarastojen mittari, ja sen alhainen pitoisuus on merkki raudanpuutteesta. Korkea ferritiinipitoisuus ei kuitenkaan välttämättä sulje pois anemiaa. 

Matalien ferritiiniarvojen etsiminen ilman anemiaa tai raudanpuutteeseen viittaavia muita oireita ei ole yleensä tarpeen. Poikkeuksena saattavat olla potilaat, joilla on tiedossa krooninen sairaus, jonka hoidossa raudanpuutteen korjaamisesta on todettu olevan hyötyä. 

Hoitona rautavarastojen täydennys 

Raudanpuuteanemiassa hoidon tarkoituksena on saada hemoglobiini nousemaan sekä täydentää elimistön rautavarastoja. Sen vuoksi aloitetaan rautalääkitys, jonka saa apteekista ilman reseptiä. Hoidon kulmakivenä on raudanmenetyksen ehkäisy ja saannin takaaminen normaalilla ruokavaliolla.

Anemia korjaantuu tavallisesti muutamassa kuukaudessa. Lääkitystä voidaan suositella jatkettavaksi puoli vuotta hemoglobiiniarvon normaalistumisen jälkeen rautavarastojen täydentämiseksi. 

Rautakuuri voi aiheuttaa erilaisia haittavaikutuksia kuten pahoinvointia, ripulia tai ummetusta sekä vatsakipua. Siksi annostus kannattaa aloittaa yhdellä tabletilla päivässä tai ottamalla kahden tabletin annos joka toinen päivä. Annos voidaan tuplata muutaman päivän kuluttua.